Usein kuulee valitettavan siitä, kuinka sosiaalisessa mediassa kieltä käytetään. Kritisoidaan sitä, että esimerkiksi Facebookissa kirjoittaessa pilkut ja isot alkukirjaimet unohtuvat ja yleisesti ottaen kirjoitetaan hyvinkin puhekielisesti. Vaikuttaako sosiaalinen media kuitenkaan yleisellä tasolla kieleemme negatiivisesti?
Sosiaalisessa mediassa käytettyä kieltä ei kuitenkaan ole perusteltua arvioida samoilla kriteereillä, joilla olemme tottuneet kirjoitettua kieltä arvioimaan. Sosiaalinen media asettuu kanavana kirjoitetun ja puhutun kielen välimaastoon. Vaikka siellä julkaistaan päivitykset kirjoitetussa muodossa, tyylillisesti ne ovat usein enemmän puhekielen kaltaisia. Vielä enemmän tämä ilmiö korostuu chateissa ja messengereissä, joissa keskustellaan kirjoitetuilla viesteillä.
Onkin ihan perusteltua pohtia sitä, millä kriteereillä sosiaalisessa mediassa käytettyä kieltä tulisi arvioida, vai tulisiko ollenkaan. Emmehän yleensä kuitenkaan kritisoi keskustelukumppaniamme puhekielisten ilmausten käytöstä kasvokkaisessa keskustelussa.
Toisaalta, kun pelätään sosiaalisen median, tai internetin yleensä, muuttavan kieltä huonommaksi, unohdamme usein sen, että kieli muuttuu ajan saatossa väkisinkin. Vaikka (yleis)kielestä pyritään siivoamaan pois milloin vieraiden kielten vaikutusta, milloin sosiaalisen median mahdollisesti aiheuttamia virheellisyyksiä, emme puhu tai kirjoita nykyisin samaan tapaan kuin Agricolan aikaan. Tästä huolimatta yksittäisellekin kielenkäyttäjälle saattaa mennä tunteisiin, kun yleiskielen suosituksia muutetaan, kuten kävi esimerkiksi silloin, kun alkaa tekemään -muoto hyväksyttiin yleiskieleen sopivaksi.
Maailman muuttuminen ja esimerkiksi teknologian kehittyminen muuttaa väistämättä myös kieltä. Tietotekniikan kehittyessä ja tietokoneiden yleistyessä mm. hiirelle vakiintui toinen merkitys eläimeen viittaavan merkityksen rinnalle. Myös Kotimaisten kielten keskus poimii kieleen ainakin hetkellisesti vakiintuneita uudissanoja, joista se nostaa sivuilleen aina kuukauden sanan. Tietenkään kaikki nämä uudissanat eivät jää pysyvästi kieleemme tai kuulu jokaisen kielenkäyttäjän sanastoon, mutta jo se, että Kotimaisten kielten keskus näitä sanoja nostaa esiin, kertoo jotain siitä, ettei kielen muutosta ja kielemme uusia sanoja tarvitse vierastaa.
Mm. tämänkaltaisia teemoja käsitellään myös Piipon, Vaattovaaran ja Voutilaisen teoksessa Kielen taju (Art House 2016), jota on käytetty tämän kirjoituksen yhtenä lähteenä ja inspiraationa.
Sitä, onko kielen muuttuminen merkki sen rapautumisesta käsitellään myös esimerkiksi tässä Kielikellon artikkelissa.
Kirjoittanut Inka Huuskonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti