”Voi p–!” pääsee aika monen suusta, kun pikkuvarvas kolahtaa pöydän kulmaan. Tai ”v–” tai ”h–” tai jotain, jota ei huudella virallisissa tapaamisissa tai lasten kuullen. Silti suurin osa lapsista oppii kirosanat hyvin nopeasti, ja varsinkin teini-iässä rumat sanat ovat vahvasti edustuksellisia näiden nuorten sanavarastossa.
Mitä varten me kiroilemme, jos se kerran on niin paha tapa? Miksi kielessä ylipäänsä on sanoja, joita ei saisi käyttää? Kirjoitin synonyymien yhteydessä siitä, että kieli on ekologinen ilmiö – se säilyttää vain sellaiset asiat, joita tarvitaan. Tarvitsemmeko siis kirosanoja?
Ensinnäkin, kiroilun on todettu lievittävän kipua. Moni lukijakin varmasti osaa samaistua tilanteeseen, jossa kivun iskiessä lentää suusta ärräpäitä ja v-sanoja. Kivun lievittämisen lisäksi kirosanoilla on muitakin positiivisia vaikutuksia. Eero Voutilainen kirjoittaa kirosanojen voimauttavasta ja sosiaalisesta funktiosta. Kirosana voi tehdä ilmauksesta voimallisen, ovathan kirosanat voimasanoja (esimerkiksi Voutilaisen esimerkki helvetin hyvä). Lisäksi kirosanoilla merkitään sosiaalista yhteenkuuluvuutta, esimerkiksi juuri nuorten keskuudessa.
Toisaalta mielenkiintoinen näkökulma on se, kuinka ihminen kiroilee tietyssä seurassa ja toisessa ei. Yhdenkin ihmisen kielenkäytössä voi siis olla suuria eroja – isoäidin kuullen ei kiroilla, äidin kuullen kiroillaan ihan vaan ärsyttääkseen, kavereiden kanssa kiroillaan, koska kuulutaan yhteen. Toisiin halutaan tehdä vaikutus roisilla kielenkäytöllä. Kaikki nämä ilmiöt voivat todentua yhden henkilön kielenkäytössä, niin teinin kuin aikuisenkin. Työelämässä korrekti toimitusjohtaja voi yöelämässä käyttääroisiakin kieltä. Kummassakin tapauksessa kielenkäyttö voi silti olla tilanteeseen sopivaa ja sosiaalisesti hyväksyttyä.
Kiroilu on siis erittäin yleinen ilmiö paheksunnasta huolimatta. Tästä kertoo sekin, että suomi toisena kielenä -opiskelijat oppivat yleensä kirosanoja ensimmäisten sanojen joukossa. He eivät välttämättä kuitenkaan osaa käyttää niitä oikein, mistä päästään jälleen kirosanojen sosiaaliseen funktioon – oikein käytettynä niistä löytyy huumoria ja yhteenkuuluvuutta, väärin käytettynä ne voivat loukata tai luoda muuten vain vaivaantuneen tilanteen. Lisää toisella kielellä kiroilusta voi lukea Meri Luoman tutkielmasta.
Kiroilun sopivuus on siis nähdäkseni tilanteista. Millaisissa tilanteissa sinun mielestä on sopivaa kiroilla? Pitäisikö kouluissa opettaa kiroilun sosiaalisesta luonteesta? Onko hyvä vai huono asia, että kiroilua paheksutaan yleisesti? Osallistu keskusteluun!
P.s. Pidän erityisen mielenkiintoisena myös sitä, kuinka monessa sanaluokassa kirosanat voivat esiintyä. Montako keksit?
Kirjoittanut Jenny Tarvainen
