Tunnistatko sanomalehtien aprillipilat?

Yleensä uutisiin luotetaan ja sanomalehtiä luetaan todenmukaisen tiedon saamiseksi. Huhtikuun ensimmäisenä päivänä monet sanomalehdet ovat kuitenkin perinteisesti osallistuneet aprillipäivän viettoon julkaisemalla lehdessä (ja nykyisin luonnollisesti myös verkkosivuillaan) jonkin aivan tuulesta temmatun uutisen. Millaisia nämä pilauutiset sitten ovat, ja kuinka ne voi tunnistaa?

Tyypillisesti aprillipäivän pilauutiset ovat sellaisia, joilla pyritään saamaan pilan uskoneet ihmiset liikkeelle tai toimimaan jotenkin. Nämä "uutiset" kuitenkin eroavat oikeasta uutisesta yksityiskohdiltaan, ja niihin piilotettujen vihjeiden perusteella onkin mahdollista tunnistaa kyseessä olevan pila. Vakiintuneeksi käytännöksi on muodostunut toisaalta se, että yhdessä lehdessä on aina vain yksi pilauutinen, ja toisaalta se, ettei pilan uskominen saa aiheuttaa kenellekään pysyvää vahinkoa.

Yleisilmeeltään pilauutiset muistuttavat tavallista uutista. Kuinka aprillipäivän lehdestä pystyy siis tunnistamaan aprillipilan oikeiden uutisten joukosta? Vihjeenä toimivat yleensä erilaiset uutiselle epätyypilliset piirteet ja se, että niitä esiintyy niin paljon, ettei kyse voi olla kirjoittajan huolimattomuudesta.

Aprillipilauutisen tunnistat esimerkiksi näistä piirteistä:

• epäuskottava asiasisältö – epäuskottavuus yleensä lisääntyy "uutisen" loppua kohden
• kuvitteellisten asiantuntijoiden siteeraaminen – nämä on mahdollista tunnistaa henkilöiden ja instituutioiden nimillä leikittelystä tai nimen merkityksestä
• uutiselle sopimattomat ilmaukset ja muut kielelliset valinnat – tällaisia ovat esimerkiksi voimakkaan asenteelliset tai puhekieliset ilmaukset
• uutiselle epätyypillinen vuorovaikutus lukijan kanssa – esimerkiksi lukijan suora käskeminen tai ohjaileminen
• uutisarvoon tai vakavuuteen nähden kummallinen sijainti lehdessä

Aprillipilojen kannalta olennaista on myös niiden kaksoisyleisö: ne, jotka tunnistavat pilan sekä ne, jotka uskovat siihen. Monesti pilan tunnistaminen saattaa olla kiinni lukijan taustatiedoista, kuten kielitaidosta. Lehtien aprillipilat ovat myös monesti paikallisuutisia, ja pilan tunnistaminen saattaa vaatia syvällistä paikallistuntemusta. Lisäksi pilauutisiin rakennetaan tarkoituksellista ristiriitaa uskottavien ja epäuskottavien piirteiden välillä.  Ei siis kannata masentua, vaikkei pilajuttuja tunnistaisikaan.

Vaikka aprillipäivä on vain kerran vuodessa, voisi muinakin päivinä muistaa lähdekritiikin, eikä automaattisesti uskoa kaikkea netistä (tai lehdistäkään) lukemaansa.


Kirjoituksen lähteenä on käytetty Tomi Visakon ja Eero Voutilaisen artikkelia Aprillipila tekstilajina (verkkojulkaisussa Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käytäntöä, s. 265–301).

Kirjoittanut Inka Huuskonen