keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Miksi sanavalinnoilla on merkitystä?

Ei ole aivan yhdentekevää, millä sanoilla asioista puhutaan. Sen lisäksi, että kielenkäytöllä kuvaamme ympäristöämme, kielellä myös rakennetaan todellisuutta. Kun toistuvasti valitaan tietynlaisia sanoja jostakin asiasta puhuttaessa, vähitellen ne alkavat vaikuttaa siihen, millaisena tuon asian näemme.

Tiedämme luultavasti jokainen esimerkiksi sen, millä sanoilla on sopivaa kutsua henkilöä, jonka ihonväri poikkeaa valtaväestöstä – ja mitkä sanat ovat sopimattomia. Usein sopimattomana pidetyn sanan käyttöä perustellaan lauseella "enhän minä sitä millään pahalla tarkoita". Tämä on varmasti usein totta, mutta valitettavasti yksilö ei voi kieltä käyttäessään päättää, millainen on sanan merkitys ja millaisia mielikuvia se kuulijassa luo. Sanan luomat erilaiset merkitykset ovat rakentuneet siihen ajan saatossa, mistä johtuen yksittäisessä kielenkäyttötilanteessa ei ole mahdollista muuttaa näitä merkityksiä.

Viimeksi blogissa puhuttiin synonyymeistä, tai tarkemmin sanottuna lähisynonymiasta. Lähisynonyymien väliset vivahde-erot tekevät sen, ettei kaikkia sanoja voi käyttää esimerkiksi neutraalissa merkityksessä. Tämän takia erityisesti herkistä aiheista itselle tuntemattomille ihmisille puhuessa tai kirjoittaessa kannattaa olla tarkkana sen kanssa, minkä sanan valitsee käytettäväksi. Lähisynonyymien merkityserojen tulkinnassa auttaa myös Kielitoimiston sanakirja, joka kertoo vakiintuneimmista sanan merkitysvivahteista, esimerkiksi jos tiettyä sanaa käytetään tyypillisesti negatiivisessa merkityksessä.

Mitä merkitystä sillä siis on, vaikka sanoja käyttäisi mielensä mukaan niiden merkitysvivahteista välittämättä? Kuvitellaan, että jostakin asiasta halutaan kertoa neutraalisti. Vahingossa valitaan kuitenkin sana, jolla on yleensä negatiivinen merkitys. Tällöin rivien väliin rakentuu negatiivinen sävy, eikä lukija voi tietää, että tuo rivien välistä luettava sävy olikin tahaton. Ja mahdollisesti koko tilanteesta tehty tulkinta muuttuu aivan toiseksi kuin oli tarkoitus.


Kirjoittanut Inka Huuskonen

Ei kommentteja: